Ympäri nettiä kulovalkean tavoin levinnyt kananmunaton marenki oli pakko testata ja tehdä sitä heti oman ohjeen mukaan.
Jos ilmiö ei ole tuttu, kyse on siis siitä, että What Fat Vegans Eat-Facebookryhmässä tyyppi nimeltä Goose Wohlt julkaisi kokeilunsa vegaanimarengin parissa ja loppu on legendaa. Vegaanimarenkia on tehty ennenkin, mutta tässä menetelmässä hyödynnetään kikherneiden säilöntälientä sieltä tölkistä. Juuri sitä samaa, jonka itse ainakin olen aina kaatanut viemäriin.
En kaada enää.
Menetelmä on kuin taikaa. Sokeri ja säilöntäliemi vaahdotetaan samalla tavalla kuin vaahdottaisit valkuaisia. Ja syntyy marenkia.
Jos olen käsittänyt asian oikein, ilmiö perustuu siihen, että kikherneistä liukenee säilöntäliemeen tärkkelystä ja proteiineja sen verran, että nesteen koostumus muistuttaa riittävän paljon valkuaisen koostumusta toimiakseen. Valkuainenkin on pääasiassa vettä ja noin kymmenys siitä on proteiineja. Joukossa on myös vähän tärkkelystä ja muita aineita.
Aika mahtavaa!
Marenkivaahdossa on mieto papuisa maku silloin kun se on "raakaa". Mitä kuivemmaksi marengit kuivuvat uunissa, sitä vähäisemmäksi myös pavun maku käy ja rutikuivat marengit eivät minusta ainakaan maistuneet enää pavuilta lainkaan.
Korostan, että kikhernemäinen maku oli alunperinkin mieto, eikä minun mielestäni lainkaan häiritsevä.
Marengin rakenne valmiina oli täsmälleen samanlainen kuin kananmunasta tehdyssä. Ainut ongelma oli, että matalaksi pursotetut ruusukkeet onnistuivat tosi hyvin, mutta korkeat marenkitornit lässähtivät oman painonsa alla lituskoiksi. Suosittelen siis tekemään ruusukkeita.
Toimisi mahtavasti pavlovassa. Tarkoitus on testata myöhemmin myös käyttö kakuissa ja macaronleivoksissa.
Tämä on ihan mieletön keksintö! :D
Jos ilmiö ei ole tuttu, kyse on siis siitä, että What Fat Vegans Eat-Facebookryhmässä tyyppi nimeltä Goose Wohlt julkaisi kokeilunsa vegaanimarengin parissa ja loppu on legendaa. Vegaanimarenkia on tehty ennenkin, mutta tässä menetelmässä hyödynnetään kikherneiden säilöntälientä sieltä tölkistä. Juuri sitä samaa, jonka itse ainakin olen aina kaatanut viemäriin.
En kaada enää.
Menetelmä on kuin taikaa. Sokeri ja säilöntäliemi vaahdotetaan samalla tavalla kuin vaahdottaisit valkuaisia. Ja syntyy marenkia.
Jos olen käsittänyt asian oikein, ilmiö perustuu siihen, että kikherneistä liukenee säilöntäliemeen tärkkelystä ja proteiineja sen verran, että nesteen koostumus muistuttaa riittävän paljon valkuaisen koostumusta toimiakseen. Valkuainenkin on pääasiassa vettä ja noin kymmenys siitä on proteiineja. Joukossa on myös vähän tärkkelystä ja muita aineita.
Aika mahtavaa!
Marenkivaahdossa on mieto papuisa maku silloin kun se on "raakaa". Mitä kuivemmaksi marengit kuivuvat uunissa, sitä vähäisemmäksi myös pavun maku käy ja rutikuivat marengit eivät minusta ainakaan maistuneet enää pavuilta lainkaan.
Korostan, että kikhernemäinen maku oli alunperinkin mieto, eikä minun mielestäni lainkaan häiritsevä.
Marengin rakenne valmiina oli täsmälleen samanlainen kuin kananmunasta tehdyssä. Ainut ongelma oli, että matalaksi pursotetut ruusukkeet onnistuivat tosi hyvin, mutta korkeat marenkitornit lässähtivät oman painonsa alla lituskoiksi. Suosittelen siis tekemään ruusukkeita.
Toimisi mahtavasti pavlovassa. Tarkoitus on testata myöhemmin myös käyttö kakuissa ja macaronleivoksissa.
Tämä on ihan mieletön keksintö! :D
3.4.2015
Merkintä on julkinen ja kaikkien nähtävissä.