Keskustelut ja merkinnät

Mistähän saisi kunnollisen kaasupolttimen? Nykyinen Clas Olsonin Coline-poltin, joka soveltuu hyvin sokerin paahtamiseen ja liekittämiseen, mutta esim. 1 paprikan polttamiseen menee pieni ikuisuus.

Kun sää alkaa lämpenemään myös täällä pohjolassa, on aika myös kokeilla kylmiäkeittoja.

Hei! Kuinka paljon 5 g agar agaria on liivatelehtinä?

Kaikilla meillä tuntuu olevan oma tapa valmistaa riisiä, jotkut noudattavat pakkauksen mukana tulleita ohjeita (paha erhe), toiset huuhtelevat tai liuottavat riisinsä ja mittaavat huolellisesti nesteen. Keitämme ilman kantta tai sen kanssa. Lopputuloksena on riisi, joka on vielä hieman napakkaa, eli "al dente". Toisinaan jyvät ovat muodostaneet yhtenäisen kiinteän kasan kattilan pohjalle. [b]Miksei ole olemassa yleispätevää menetelmää eri riiseille?[/b] Maailmassa on olemassa lukemattomia riisilajikkeita, ja jokainen näistä lajikkeista sisältävät ainutlaatuisen kemian, tärkkelyspitoisuuden, muodon ja koon. Nämä tekijät vaikuttavat nesteen määrän ja millä suhteella kukin riisin kypsennetään. Erilaiset ruokalajit (risotto, paella, riisivanukas, tavallinen höyrytetty riisi) vaativat erilaisia tekniikoita saavuttaakseen oikean lopputuloksen. [b]Miksi jotkut reseptit edellyttävät liotusta ja/tai huuhtelua ja toiset eivät?[/b] Kun riisiä kypsennetään, tapahtuu kaksi asiaa: vesi pääsee imeytymään riisiin ja lämpö pehmentää tärkkelyksen. Riisin liuottaminen nopeuttaa kypsentämistä. Antamalla riisin liota 30 minuuttia tai niillä main, voit vähentää kypsennysaikaa useimpien riisien kohdalla noin 20 prosenttia. Liottaminen vaikuttaa myös valmiin riisin makuun. Asetyyli-pyrroliini, makukomponentti aromaattisissa lajikkeissa (kuten jasmiini, basmati, wild pecan, Wehani ja Texmati), joka on pääasiassa vastuussa kypsennyksen aikana popcornin kaltaisesta aromista. Mitä pidempään kypsennät riisejä sitä vähemmän aromaattisempia niistä tulevat. Joten liottamalla riisin ja lyhentämällä kypsennysaikaa saat enemmän makua. Huuhtelu toisaalta muuttaa keitettäessä riisin koostumuksen. Kun haluat täysin irtonaista riisiä, jolloin huuhtelu poistaa ohuen tärkkelyskerroksen riisinjyvän pinnasta. Pitkiä riisiä, kuten basmatia huuhdellaan juuri tästä syystä. Rikastettuja riisilajikkeita ei huuhdella, muuten vitamiinit ja kivennäisaineet liukenevat pois. [b]1 dl riisiä ja vettä tai 1 dl riisiä ja 2 dl vettä?[/b] Tämä on alue, jossa useimmat ihmiset kokevat olevansa riisipaketin kyljestä löytyvän ohjeen armoilla. Useimmat riisit on keitetty kypsäksi, kun lopullinen kosteuspitoisuus on 58-64 % välillä. Riisi on kiinteämpää kosteuspitoisuuden ollessaan pienempi. Lopullinen kosteuspitoisuus on mieltymyskysymys ja se voi vaihdella riisilajikkeen ja valmistustavan mukaan. Matematiikka on hyvin yksinkertaista - Ihan oikeasti - 100 grammaa riisiä tarvitsee 110 grammaa vettä saavuttaakseen 58 %. 64 % edellyttää taas 145 grammaa vettä. 1 dl riisiä painaa noin 85 grammaa ja sama määrä vettä painaa 100 grammaa. 1 dl vettä riittää kypsentämään riisin, mutta silti useimmat paketin kyljestä löytyvät ohjeet suosittelevat 1:2 suhdetta. Kypsennyksen aikana menetetyn veden määrä vaikuttaa myös tarvittavaan nestemäärään. Useimmat valkoiset riisit kypsyvät noin 15-20 minuutissa. Pikariisi tai esiliotettu riisi kypsyy puolessa ajassa, joten se vaatii vähemmän vettä. Ruskea riisin kypsyminen kestää 45-60 minuuttia, jolloin se vaatii enemmän vettä, sillä osa haihtuu höyrynä ilmaan. Vettä tarvitaan paljon enemmän, jos keität ilman kantta. Kannen ollessaan todella tiivis, ylimääräistä tarvitaan vähän. Leveä kattila vaatii enemmän vettä kuin syvä ja kapea. [b]Miksi päädyn puuromaiseen lopputulokseen, kun yritän kaksinkertaistaa määrän?[/b] Huolimatta siitä, miten monet keittokirjat ehdottavat - riisi-vesisuhde ei yksinkertaisesti skaalaudu suhteellisesti, sillä haihtuvan veden määrä ei kaksinkertaistu vaikka riisin määrä tuplattaisiin. Jäljelle jäävä vesi pehmentää kattilan pohjalla olevan riisin mössöksi. [b]Miksi minun pitää tehdä risotto risottoriisistä ja miksi sitä on sekoitettava?[/b] Jos et käytä Arboriota tai muuta risottiriisiä, se ei ole silloin risottoa, koska sen ominainen piirre on riisin tekstuurissa. Risottoriisi sisältää suuren määrän tärkkelystä, nimeltään amylopektiinia. Mitä enemmän amylopektiinia on riisijyvissä sitä pehmeämmäksi ja kermaiseksi riisistä tulee kypsennyksen aikana. Arborio, carnaroli, baldo, Roma, Vialone nano ja monet muut risottoriisit sisältävät juuri oikean määrän amylopektiinia, jotta jyvän olisi kermainen pinnalta ja al dente sisältä. Jos olet yrittänyt tehdä risottoa valkoisesta pitkäjyväisestä riisistä, se on kyseiseen hommaan liian ohutta johtuen tärkkelyksen vähyydestä. Ja korkea tärkkelyspitoinen puuroutuva riisi hajoaa täysin ja lopputuloksena on paksu, kostea massa. Oikea riisivalinta ei ole ainoa tekijä täydellisen risoton valmistuksessa; se riippuu myös siitä, miten riisi on keitetty. Risottoa on keitettävä ilman kantta ja sekoitettava koko prosessin ajan. Neste (yleensä kana-, liha- tai kasvisliemi) lisätään vaiheittain, kun edellinen erä on imeytynyt. Sekoittaminen vapauttaa tärkkelyksen nesteeseen, joka toimii luonnollisena sakeutusaineena ja luo kermaisen koostumuksen. Ja koska risotto on keitetty ilman kantta, neste haihtuu ja maku tiivistyy. Ehkä olet törmännyt resepteihin, joissa "risotto" kypsennetään uunissa ilman sekoittamista. Kyseisellä menetelmällä ei päästä haluttuun lopputulokseen. Tärkkelystä vapautuu paljon vähemmän, kun lisäät kaiken nesteeen kerralla ja annat kypsyä uunissa rauahssa ilman jatkuvaa sekoittamista. Voita, kermaa ja juustoa lisätään usein runsaasti rakenteen rikastuttamiseen, lopullinen risotto ei ole kuitenkaan samettimainen ja riisi on helposti ylikypsää.

Meillä kaikilla on oma tyylimme kuvata, mutta yksi asia pitää paikkansa, kun kuvataan ruokaa - se pitää näyttää herkulliselta. Ruokakuvauksen tarkoituksena on saada katsoja sanomaan, "Voi rakas, haluan tämän päivälliseksi!" eikä sen sijaan "Hmm, tämä salaatti näyttää hieman veltolta." Erityisesti kotikokkeja näyttäisi riivaavaan huono valaistus, joten päätin porautua siihen. [b]Saa esittää kysymyksiä[/b]. Valo on ehdottomasti tärkein osa valokuvaamista. Tämä on luultavasti tärkein luku oppaassani. Vaikka se on tärkein, ei se tarkoita, että se on liian monimutkaista. Itse käytän yksinkertaista valaistusta kuvatessani ruokia. Tehtäväsi on tehdä ruoastasi herkullisen näköisen, joten suosittelen tutustumaan tähän lukuun erityisesti. [b]Näe valo[/b] Kun luot valokuvaa, aivan kuten silloin, kun kokki valmistaa ateriaa - mitä paremmat raaka-aineet ovat, sitä parempia lopputulokset tulevat olemaan. Yksi raaka-aineista on valo ja jos käytät korkealaatuista valoa, jolloin sinulla on paljon helpompi saada kauniita kuvia. Valaistus ei ole rakettitiedettä. Jos olet uusi valokuvaaja, jolloin tämä aihe voi tuntua pelottavalta ja sekavalta, mutta luota minuun... sitä se ei ole. Valo voi jäädä helposti huomiotta kuvatessamme. Silmämme näkevät jatkuvasti valoa, pidämme sitä itsestäänselvyytenä - emme huomioi varjojen suuntaa ja voimakkuutta, väriä jne. Kun silmäsi on totutettu näkemään valoa kaikkialla, valaistuksesta tulee paljon vähemmän monimutkaista ja salaperäistä. Alat huomaamaan, että "20 minuuttia ennen auringonnousua" -valo voi lisätä persoonallisuutta ruokaasi erityisesti. Kun valosta tulee fyysinen osaa kuvaasi, voit ottaa enemmän kontrollia valokuvien lopputuloksesta. Valokuvaamisessa on olemassa erilaisia tyylejä ja tapoja hoitaa valaistuksen. Oma tyylini on miettiä eri annoksille oma tarina ja miettiä mikä valaistus sopii parhaiten - kaikkea ei voi kuvata kuitenkaan yöllä. Kokeilen jatkuvasti erilaisia valaistuksia - rohkaisen teitä löytämään oman ainutlaatuisen tyylinne. [b]Valonlaatu[/b] Kaikki valot eivät ole samanlaisia. Keskellä päivää olevan valon näet hyvin erilaisena verrattuna auringonlaskun lämpimään valoon. Loisteputken valo keittiössä ei ole sama kuin yöpöydälläsi oleva hehkulamppu. Eri valonlähteet luovat eri värejä ja tunnelmia. Tämä ei tarkoita sitä, että jokin valo on parempi kuin toinen. Tosin tietyt valonlähteet voivat soveltua paremmin kuin toiset. Tuntia ennen auringonlaskua voi näyttää loistavalta, mutta studiokuvaajan mahdollisuus manipuloida valoa juuri haluamalla tavalla - kukin näistä valoista luo omanlaisensa mielialan. [b]Väri[/b] Valon väriä, jota käytät kuvatessasi on erittäin tärkeää. Kuvatessasi JPEG-formaatissa sinun täytyy olla hyvin varovainen valkotasapainon kanssa - valokuvasi voi muuttua helposti oranssiksi tai keltaiseksi. Pidä mielessä, että haluat ainoastaan yhdenlaisen valon kuvaasi. Esimerkiksi jos käytät luonnonvaloa, mutta sinulla on toinen valoa lähellä - tämä "saastuttaa" valon, joka näkyy lopputuloksessasi. Kuvaasi voi tulla outoja värejä, jotka ovat vaikeampia korjata myöhemmin. [b]Vahvuus[/b] Valitessasi valonlähdettä, muista huomioida vahvuus jota käytät. Jotkut valonlähteet ovat vahvempia kuin toiset, joten on tärkeää tietää miten työskennellä eri valojen kanssa. Jos kuvaat levittämällä valoa, sinun ei tarvitse välttämättä pelätä valon voimakkuutta, koska valo on todennäköisesti melko pehmeää. Jos käytät studiovaloja, jolloin saatat huomata, että se on liian voimakas. Jos sinulla sattuu olemaan liian voimakas valo, voit pehmentää niin, että se toimii paremmin ruoan kuvaamiseen. Yksi tapa levittää on käyttää valonhajoitinta tai valokuvaussateenvarjoa. Voit myös sijoittaa valkoista läpikuultavaa (kuten voipaperia, kangasta jne.) valonlähteen eteen. Voit muun muassa peittää ikkunan kankaalla, joka pehmentää valon. [b]Etäisyys[/b] Sijainnilla ja etäisyydellä on suuri vaikutus kuinka voimakas valo on. Yksi perusperiaate on, että mitä suurempi ja lähempänä valo on kohdetta, sitä pehmeämpi valo tulee olemaan. Jos haluat pehmeitä varjoja, jolloin voit käyttää valolaatikkoa tai suodattaa valoa käyttämällä valokuvaukseen tarkoitettua sateenvarjoa. Paras tapa ymmärtää on ajatella aurinkoa. Aurinko on todella, todella iso valonlähde, mutta se on myös hyvin kaukana. Kuvittele aurinkoisena päivänä seisovasi jalkakäytävällä. Mitä näet kun katsot alas? Näet teräviä, vahvoja varjoja. Pilvisenä päivänä varjot ovat pehmeitä, mutta on myös mahdollisuus, että varjoja ei näy ollenkaan. Pilvet ovat pohjimmiltaan suuri valonhajoitin, joka suodattaa valoa. [b]Katso korostuksia[/b] Kun kuvaat, jolloin haluat olla erittäin varovainen, ettet "räjäytä" mitään aluetta kuvassasi. Jos yrität saada erittäin kirkasta kuvaa, jossa on esim. valkoisia astioita, jolloin on helppo ylivalottaa ja menettää arvokkaita yksityiskohtia. Varmista, että valkoiset alueet ovat todella valkoisia, mutta säädä valon voimakkuutta niin paljon, ettet menetä varjojen korostuksia tai syvyyttä kirkkailta alueilta. On muutamia asioita joilla voit välttää ylivalotuksen. Yleensä kameroissa on asetus, joka varoittaa ylivalotuksesta. Toinen vaihtoehto on vilkaista kameran näytössä olevaa histogrammia. Jos kuvasi on ylivalottunut, jolloin palkit ovat oikealla puolella. [b]Taustavalo[/b] on paras valo Useimmat ruokakuvaajat ovat sitä mieltä, että paras valo ruokaa kuvatessa on taustavalo. Saadaksesi miellyttävän taustavalaistuksen saat laittamalla valon suoraan ruoan taakse tai tulemaan sivusuunnasta. Taustavalo lisää tekstuuria ja syvyyttä. Joskus on kivaa pitää valoa pehmeänä, mutta jotkut varjot eivät ole välttämättä huono asia. Älä pelkää lisätä hieman kontrastia - ole kuitenkin jatkuvasti tietoinen siitä, miten valo vaikuttaa kohteeseen.

”Parsa on yleisesti rakastettu. Se on erittäin helppo valmistaa, eikä se vaadi mitään liian monimutkaista ollakseen täydellinen; voita, oliiviöljyä, suolaa, pippuria - se on aina ihana makuelämys, kun on jaksanut odottaa sopivaa sesonkia. Mutta voit myös viedä sitä eteenpäin, jos haluat, varsinkin jos olet jotenkin päässyt kyllästymään parsoihin - joka toki on mielestäni mahdotonta.” [b]Sesonki[/b] Huhtikuu-Toukokuu-Juhannus Suomalaisten parsojen kausi alkaa toukokuussa [b]Laadukas parsa näyttää ja tuntuu[/b]: Valitse kirkkaan vihreitä, kiinteitä ja joissa nuput ovat tiiviisti kiinni. Kuori pitäisi tuntua sileältä ja hennolta. Kevyesti hangattaessa parsatankoja yhteen pitäisi kuulua narskuvaa ääntä. Varsien pitäisi olla suoria eikä taipuisia; taivuttaessa varren pitäisi olla hauras ja katketa. Pääosa on tummanvihreä tai violetin sävyinen. Jos pää on kellertävä tai kuivunut, jolloin parsa on liian vanha. Katso myös ettei leikkauspinta ole kuiva. Aina nippu parsaa ei täytä näitä laatuvaatimuksia, se on merkki siitä, että parsa on vanha tavalla tai toisella. Jos löydät paksuvartisia, jolloin se on korjattu liian myöhään ja se on katkera, sitkeä, ja jopa puumainen. Jos pää on löysä ja hintelä - sama juttu. Jos varret ovat ryppyisiä ja romahtaneita, ne ovat olleet hyllyllä liian kauan ja alkavat hajota. Ja varmaankin mietit "milloin parsa on liian paksu". Ihanteellinen tilanne olisi, että paksuus olisi sama kuin lyijykynällä, mutta näitä ei ole helppo saada. Jos halkaisija on isompi kuin 5 sentin kolikko, jolloin olet mennyt liian pitkälle. [b]Säilyttäminen[/b]: Ellet aio syödä parsoja heti kun pääset kotiin, jolloin sinun säilyttää niitä oikein - sinun pitäisi kohdella parsoja kuin kukkakimppua. Leikkaa päästä noin 1,2 cm pois ja laita vesilasiin jossa on vähän vettä. Peitä kostealla talouspaperilla tai astiapyyhkeellä ja säilytä jääkaapissa. Parsaa kannattaa pitää erillään voimakkaan tuoksuisista tuotteista. [b]Valmistaminen[/b]: Kun olet valmis käyttämään parsan, sinun pitää vielä käydä vähintään yksi vaihe. Pidä parsan molemmista päistä kiinni ja taivuta kevyesti, kunnes se napsahtaa. Jos parsa on puisevampi, jolloin se pitää kuoria. Nyt olet valmis kypsentämään. Mutta miten? On olemassa joukko erilaisia tapoja; grillaus, kuullottaminen, paahtaminen, keittäminen tai höyryttäminen. Voit myös nauttia jopa raakana. Parsat kypsyvät nopeasti, joten ei kannata lähteä muualle. Koska valkoisissa kuori on katkerampi ja kuitumaisempi, muista kuoria ne aina kokonaan ennen kypsentämistä. Varret ovat hauraita, joten ne katkeavat helposti. [b]Sisältää[/b]: Parsa on hyvä vitamiineja ja ravintoaineiden lähde. Se on myös hyvä kalsiumin, magnesiumin, B6-vitamiinin, sinkin ja erittäin hyvä kuparin lähde. Sen lisäksi sisältää ravintokuitua, folaattia, rautaa, mangaania, niasiinia, fosforia, kaliumia, proteiinia, riboflaviinia, seleeniä, tiamiinia, A-, C-, E-, K-vitamiinia. Parsa myös sisältää vähän kaloreita - rasvaa tai kolesterolia ei ole lainkaan. Hyvä kumppani parsan kanssa: [i]oliiviöljy, voi, paahdettu maapähkinäöljy sitruuna, herkät viinietikat rakuuna, kirveli, persilja marinoitu sipuli, kananmuna jossain muodossa artisokka, uudet perunat, herne ja sipuli, härkäpapu[/i] [b]Taustaa[/b] Parsa on sukua liljoille. Parsaa on viljelty ensimmäisen kerran 2000 vuotta sitten itäisen Välimeren alueella. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset arvostivat parsaa sen ainutlaatuisen maun ja rakenteen takia, ja sen lisäksi väitettiin kasvin omaavan lääkinnällisiä ominaisuuksia. Vihannes saavutti suosiota Ranskassa ja Englannissa 1500-luvulla. Ranskan kuningas Ludvig XIV oli nauttinut tätä herkkua niin paljon, että hänellä oli erityinen kasvihuone, jotta parsaa saataisiin vuoden ympäri. Räpäytä silmiäsi ja todennäköisesti menetät sen. Parsa on ehdottomasti yksi parhaimmista vihanneksista kun halutaan edistää sesongin mukaista syömistä - parsan kausi on lyhyt ja sen ulkopuolelta tulevat yksilöt ovat yksinkertaisesti mauttomia. Miksi se on niin iso juttu? Ensinnäkin on olemassa gourmet-laatu - ei, en tarkoita 1. luokkaa joita näkee kaupoissa. Itse olen aina ihmetellyt sen merkitystä, koska mistään ei löydy 2. luokan vihanneksia. 1. luokalla tarkoitetaan ainoastaan tuotteen ulkonäköä, eli tuotteen maku ja sisältö voi olla mitä tahansa. Gourmet-luokka - hienostunut maku ja rakenne, joka pitää itse tunnistaa. Parsa on ehdottomasti herkkusuiden arvostama vihannes, joka jaksaa yllättää monipuolisuudellaan. Keskeinen syy kauden merkityksellä on, että parsa ei voida säilyttää tai varastoida menestykkäästi. Kun se leikataan, jolloin laatu heikkenee nopeasti, koska kuten herneiden tavoin sokeri muuttuu tärkkelykseksi. Toisin kuin herneen, parsaa ei voida pakastaa hyvin. Jos pidät parsan mausta, jolloin suosittelen odottamaan sopivaa sesonkia ja olemaan ensimmäisenä kaupassa. Parsojen kohdalla on etu jos kasvattaa itse tai hankkii suoraan viljelijältä. [b]Valkoinen parsa[/b] Vihreästä versiosta poiketen valkoinen on kasvatettu maan alla, piilossa auringonvalolta, joten se ei tuota klorofylliä, joka antaa vihreällä parsalle värin ja ruohoisen maun. Valkoista parsaa on vaikeampi löytää - ellei sitten tyydy purkitettuun - mutta hyvällä onnella saatat löytää. Maultaan valkoinen parsa on samanlainen kuin vihreä, mutta lievempi, jotkut ihmiset vertaavat sitä palmunydimen makuun. Toisin kuin vihreässä, valkoinen parsa on parhaimmillaan, kun se on keitetty täysin kypsäksi. Perinteisesti valkoinen parsa keitetään pystyasennossa pitkässä, kapeassa kattilassa.

Tässä klassisessa ranskalaisessa leivässä yhdistyy pistävä maku, joustava rakenne ja sitkeä kuori. Ranskalaiset leipurit perinteisesti kohottavat taikinan pyöreässä kohotuskorissa. Kori tukee taikinaa, jotta se säilyttäisi muotonsa ennen paistamista. Korin halkaisija on noin 20 cm:ä, joka on vuorattu hyvin jauhotetulla liinalla.

[b]Sesonki[/b] Kesäkuu-Syyskuu [b]Laadukas basilika näyttää ja tuntuu[/b]: Tuoretta makeaa basilikaa on saatavilla ympäri vuoden, mutta se on parhaimmillaan kesäkuusta syyskuuhun. Suosittelen erityisesti kasvattamaan itse, koska se ei vaadi suuria tiloja tai erityisiä taitoja. Kasvihuoneessa kasvanutta ei voida millään tavoin verrata auringon alla kasvaneeseen. Valitse tuoksuvia, elinvoimaisia ja uhkeita yksilöitä, joissa ei ole merkkejä mustumisesta, kuihtumisesta tai kellertäväisyydestä. [b]Säilyttäminen[/b]: Säilyttäminen: Leikattuna basilika säilyy 2-3 päivää jääkaapissa kosteaan talouspaperiin tai muovipussiin käärittynä, tukevampi thaibasilika säilyy 5-6 päivää. Basilika voidaan pakastaa ryöppäyksen jälkeen onnistuneesti jopa 3 kuukautta. Loistava ja yksinkertainen tapa hyödyntää ylimääräistä basilikaa on pilkkoa hienoksi terävällä veitsellä ja soseuttaa monitoimikoneessa parin ruokalusikallisen oliiviöljyn kera. Sitten yksinkertaisesti kaadat silputun basilikan jääpalamuotteihin ja pakastat. Kun tarvitset tuoreen basilikan makua keskellä talvea, jolloin basilikakuutioita on helppo hyödyntää muhennoksissa tai salatatinkastikkeissa. [b]Sisältää[/b]: 30 grammaa tuoretta basilikaa tarjoaa jo kahden päivän A-vitamiinin tarpeen. Tämän lisäksi basilikasta löytyy hyvä määrä kalsiumia, C-vitamiinia, suuria määriä makuja ja vähä kaloreita [b]Hyvä kumppani basilikan kanssa[/b]: parsa, pavut, paprika, punajuuri, kaali, chili, munakoiso, peruna, kehäkukka, tomaatti, kesäkurpitsa, sitruuna, oliivit oregano, timjami, meirami, sellerinlehti, korianteri, minttu välimeren juustot, kuten mozzarella, tuorejuusto naudanliha, kana, sianliha, kala, äyriäiset viini-valkosipulikastike, pesto, pistou, thaimaalainen vihreä currytahna Basilika on voimakas yrtti monipuolisella tuoksulla ja maulla, jota ei yleensä esiinny Pohjois-Eurooppalaisissa tai -ranskalaisissa resepteissä. Basilika on avaintekijä tomaattikastikkeissa ja pestoissa. Erityisesti basilika ja tomaatti ovat luonnollinen yhdistelmä – kyseistä yhdistelmää kannattaa käyttää pizzan täytteenä tai salaateissa. Yrtti käy hyvin myös paprikoiden, kala- ja liharuokien, viini-valkosipulikastikkeissa, kanan, munien ja äyriäisten kumppanina. Genovese-lajike – makea basilika – on ehdottomasti tunnetuin lajike basilikoista. Lehdet mustuvat, jos on liian kylmä tai kuihtuvat ollessaan liian lämpimässä. Kyseisen lajikkeen lisäksi nykyään on myös tullut tutuiksi mausteinen thaibasilika, basilika kanelin ja sitruunan vivahteilla. Nämä kaikki ovat tuttuja lajikkeita nykypäivänä ja niiden lisäksi on muitakin – ja paljon. Mitä vahvempi ja monimutkaisempi basilika on, sitä todennäköisemmin sinun kannattaa käyttää pienempiä määriä tai muuten maku voi olla dominoiva. Thaibasilika on ehdottomasti yksi kauneimmista ja viehättävimmistä basilikoista. Voit lisätä tuoreita, revittyjä lehtiä salaatteihin, tomaatti- ja pastaruokiin. Neilikan maku voi hallita joitakin violetteja basilikoja, joiden lehdet ovat erittäin ryppyisiä, mutta koska nämä eivät ole aina yhtä pehmeitä, jolloin ne soveltuvat parhaiten aromiviinietikkaan ja kypsennettäväksi kuin koristeeksi. [b]Tuoretta vai kuivattua?[/b] Jos olet ostamassa kuivattua basilikaa (tai muita yrttejä), valitse tällöin aina luonnonmukaisesti viljeltyä basilikaa, jolloin prosessin aikana on säilynyt mahdollisimman paljon ravintoaineita - tulet huomaamaan suuren eron maussa ja tuoksussa. Vielä parempi vaihtoehto on ostaa - orgaanista tietenkin - tuoretta basilikaa. Viljelijöiden markkinat ja erikoisliikkeet tarjoavat todennäköisesti laajan valikoiman eri basilikalajikkeisiin, jotka antavat sinulle enemmän vaihtoehtoja - miltä kuulostaisi kanelin tai kirpeän sitruunan makuinen basilika? Ostamalla orgaanista et vain varmista ainoastaan sitä, että ruokapöytääsi ei torjunta-ainejäämiä, mutta ruokasi tuoksuvat ja maustuvat paremmilta. [b]Lajikkeet[/b] Genovese-basilika on makeahko, eloisan neilikan makuinen, jonka lehdet ovat ryppyiset, kippuraiset. Tuttu isolehtinen basilika soveltuu erinomaisesti tomaattien joukkoon. Thaibasilika on pienilehtinen, joka ylpeilee vahvalla lakritsimaisella maullaan. Dark opal on erittäin aromaattinen, jossa on selkeä mintun ja neilikan maku. Ulkonäöltään lehdet ovat kiiltävän viininpunaiset. Purple Ruffles, suuret, kiiltävät, viininpunaiset lehdet röyhelöreunuksilla ja vaaleanpunaisilla kukilla. Maultaan se on lämmin ja lakritsimainen. Sitruunabasilika on nimensä mukaisesti maultaan kirpeän sitrusmainen ja lehdet ovat ominaisesti tasaiset ja kapeat. Indonesiassa sitä kutsutaan kemangieksi, se käy hyvin paistetun kalan ja äyriäisen kumppaniksi. Lisää se salaatteihin ja ripottele päälle grillattua kalaa, porsaasta valmistettua kebabia tai kampasimpukoita. Limettibasilika on samankaltainen kuin sitruunabasilika, mutta lehdet ovat hieman tummempia ja maku muistuttaa enemmän limettiä, joten se soveltuu loistavasti salaatteihin ja erityisesti kala- ja äyriäisruokiin. Kanelibasilika on kotoisin Meksikosta. Lajike omistaa nimensä mukaisesti vahvan kanelin tuoksun ja siten tämä basilika on helposti erotettavissa muista lajikkeista. Tarjoile papu- ja soseruokien ja paistettujen vihanneksien kanssa. Pensasbasilika, kutsutaan myös kreikkalaiseksi basilikaksi. Lajike kasvaa pienilehtiseksi pensaaksi, jossa on valkoisia kukkia ja tuoksultaan on pippurimainen. Se on helppo kasvattaa ruukussa. Käytä kuin makea basilikaa, lisää kokonaiset lehdet salaatteihin. Pyhä basilika, erittäin aromaattisen mausteinen, makean katkera, jossa on aavistus minttua ja kamferia ja ripaus myskiä. Se on olennainen ainesosa thaimaalaisissa ruokalajeissa, kuten lihacurryssä. African Blue erottuu silmiinpistävällä ulkonäöllä ja erinomaisella maulla. Lehdet ovat kirjavan vihreän violettimaiset. Se tuoksuu voimakkaasti pippurille, neilikalle, mintulle ja hievahdukselle kamferille. Käytä sitä riisin, vihanneksia ja lihan kanssa, se on erittäin hyvä perunasalaatteihin ja tämän lisäksi siitä syntyy erinomaista pestoa. Lakritsibasilika, jota kutsutaan myös anisbasilikaksi. Lehdet ovat violetteja ja suonikkaita, tuoksultaan on miellyttävän lakritsimainen. Käytä thaibasilikan tavoin. Salaattibasilika, lehdet ovat suuria ja ryppyisiä. Se sopii erinomaisesti tomaattikastikkeisiin. Salaattibasilikaa arvostetaan erittäin paljon Etelä-Italiassa. Thaimaalainen sitruunabasilika on houkuttelevan pippurisen ja sitruunaisen makuinen. Thaimaassa sitruunabasilikaa sekoitetaan nuudelin tai kalacurryn joukkoon ennen tarjoilua. Siemeniä liotetaan ja käytetään kookosmaitopohjaisissa jälkiruoissa ja virvokkeissa.

Siedän paljon asioita, mutta yksi asia on ylitse muiden - syömäkelpoisen ruoan heittäminen pois samalla kuin paheksutaan kuinka ruoka on liian kallista. Esimerkiksi syömäkelpoista leipää heitetään todella paljon pois. Luulenpa, että monien biopönttöön päätyy turhan usein kuivahtanut kuin homehtunut leivänjämä. Tässä olisi muutama vinkki: Korppujauhot Korppujauhoa on helppo valmistaa, joten se on ihme, että ostamme sitä kaupoista. Kaikki mitä sinun pitää tehdä on vain kerätä kaikki kuivuneet viipaleet ja päät ilmatiiviiseen astiaan, kunnes olet valmis käyttämään niitä. Korppujauhoja voidaan valmistaa mistä tahansa leivästä, mutta kannattaa muistaa, että rikastettujen leipien kohdalla - brioche, challah - säilyvyysaika on lyhyen johtuen rasvapitoisuudesta. Anna leipien kuivua uuniritilän päällä - siinä kestää yleensä noin 2 päivää. Leikkaa leivät tarvittaessa kahtia pituussuunnassa ja aseta leivinpaperille vuoratulle pellille ja paista 180 asteessa 20 minuuttia, kunnes leipä palat ovat täysin kuivuneet. Sitten käytä raastinta tai monitoimikoneen hienonnusterää jauhaaksesi leivän pieniksi murusiksi. Voit tässä vaiheessa lisätä yrttejä ja mausteita. Säilytä ilmatiiviissä astiassa. Voit pakastaa pieniä määriä, mutta tällöin kannattaa paahtaa alhaisella lämmöllä kosteuden poistamiseksi. Krutongit Tämä on toinen erittäin helppo tapa käyttää vanhentuneita leipiä. Leikkaa sahalaitaveitsellä pieniä kuutioita ja ne leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 190 asteisessa uunissa, kunnes ne ovat kuivan tuntuisia, mutta eivät ole saaneet liikaa väriä. Kiertoilmauuneissa kannattaa käyttää hieman pienempää lämpöä. Poista uunista ja nakkaa kulhoon, yhdistä oliiviöljyn, suolan, pippurin ja mausteiden kanssa. Öljyä ei kannata kaataa liikaa, koska liika öljy tekee krutongeista märän, mutta liian vähän, jolloin yrtit eivät tartu. Levitä uudelleen pellille ja paahda, kunnes olet saanut kullanvärin pintaan. Poista uunista ja anna jäähtyä kokonaan. Krutonkeja voidaan säilyttää ilmatiiviissä astiassa enintään yhden viikon verran. Millä muulla tavoilla te Kotikokit hyödynnätte leipä?

Kesä on alkanut ja grilli on jo kuumana, mutta ajattele viimeistäsi grillauskokemustasi: olet ollut todennäköisesti todella huolellinen ajoituksesta ja lihan tyypistä. Entä marinadi? Et paljonkaan, eikö niin? Onnistuneen BBQ-kokemus on kiinni marinadista. Tähän on kaksi syytä: marinadi tekee lihasta murean ja antaa sille erittäin hienostuneen maun. Tehdäksesi lihasta murean, tarvitset tiedettä. Kuten aina, yritän siitä tehdä siitä mahdollisimman helppoa. Kyse on viinistä... Jos aloitamme perusasioista, klassinen marinadi on valmistettu yhdistämällä viiniä ja mausteita. Mausteet antavat sille makua, mutta sinut pitäisi olla kiinnostuneempi viinistä. Viini sisältää alkoholia, ja alkoholilla on kyky pehmentää lihan. Miten, saatat kysyä? Liha on täynnä kollageeni nimistä proteiinia, joka luo sen koostumuksen. Mitä enemmän kollageenia lihassa on, sitä kovempi liha on. Siksi kollageenipitoisia lihoja on kypsennettävä pitkään. Lämpö auttaa rikkomaan kollageenin molekyylit. Saadaksesi samanlaisen vaikutuksen lyhyessä ajassa, voimme käyttää alkoholipohjaista marinadia. Tämä rikkoo kollageenit ja auttaa lihan pitämään veden lihassa, joka luo maukkaan lihan. Täydellisen marinadin yksi salaisuuksista on sekoittaa viini m kanssa. Millaista viiniä? Kuten yleensä, olen huomannut ihmisten vähättelevän viinin laadun tärkeyttä marinadeissa tai kastikkeissa. Punaviini on itse asiassa parempi marinadeihin. Ei pelkästään ulkonäön takia, mutta koska se sisältää enemmän polyfenoleja, joka tekee lihasta mureamman. Happojen salaisuus Viimeinen salaisuus on - hapot! Hapot ovat yhtä hyviä kuin alkoholi tehdäksesi lihasta mureamman. Viini on täydellinen ratkaisu, koska se on molempia. Kuitenkin, sinulta ei välttämättä löydä aina erittäin hapanta viini, joten saatat turvautua siinä tilanteessa etikkaan. Sinun ei kuuluisi käyttää sitä liikaa tai muuten lihan maku kärsii. Voimme myös käyttää sitruunamehua, mutta se ei ole niin tehokas. Joten tässä vaiheessa sinulta puuttuu mausteet ja se riippuu täysin henkilökohtaisista mieltymyksistä; tuoreita pippureita, katajanmarja, salvia, rosmariini ja salvia. Voit myös lisätä rakuunaa, kuminaa, basilikaa, oreganoa, timjamia. Suola ja öljy on parempi lisätä myöhemmin.

Huomasin, että avatarini on vanhentunut vanhaan. Kävin asetuksissa vaihdamassa takaisin, mutta silti vanha näkyi. Kävin jopa poistamassa kaikki kuvat ja latasin uuden... silti vanha kuva.

Löytyykö keneltäkään kokemusta La Cafetierenin Cafe Boheme -pressopannusta? Ajattelin hankkia tuollaisen, mutta onko jollakulla kokemusta kyseisestä tuotteesta?

Onko tietoa hyvästä puutarhakirjasta (suomeksi tai englaniksi)? Ensi kesänä voisin yrittää tällä kertaa kasvattaa jotain (syötävistä kukkasista aina siihen retiisin saakka)

Onko tietoa mistä päin Turusta saisi raakamaitoa ja minkä hintaista?

(tekstiä on muokattua aikaisemmasta versiosta suhteellisen paljon.) Vuonna 1920 leipurit alkoivat suosia sähköuuneja, nopeasti nousevia hiivoja ja mekaanisia sekoittimia. Ja niistä tuli nopeasti normi kuin poikkeus. Valitettavasti tämä “moderni” lähestymistapa ei parantanut leivän laatua – leivät muuttuivat hetkessä pehmeiksi, valkoisiksi ja mauttomiksi. Ja valitettavasti meno on jatkunut nykyaikaan asti. Kaikeksi onneksi artesaanileipomot suosivat työkalujen ja laitteiden harkittua käyttöä.