Jäkälä

Neuvoja jäkäläin käyttämisestä ruuaksi.

Jäkälä-jauhoista.

Walkeita kangas-jäkäliä, semmoisina kuin ne maasta nostettuansa ovat, pannaan johonkuhun sopivaan astiaan, ja lyödään niille sitte kiehuvaa vettä, ja annetaan siinä vuorokauden liota. Karvas ja kitkerä maan maku lähtee niistä sillä keinoin veteen.

Lionneet jäkälät pestään sitte, visusti likovedestä ja mullasta puhtaiksi. Se työ taitaan tehdä millä tavalla tahtonsa, mutta menestyy kuitenki paraiten, missä rantaa taikka muuta väljää vettä on lähellä, jos jäkäliä vähempi osa kerrallaan otetaan pärevasuun ja siinä, vasua vedessä pitäen, liikutellaan, kunnes vesi niistä ei enää vähääkään lähde sekaiseksi ja sameaksi.

Pestyistä jäkälistä puristetaan vesi vähemmäksi, jonka jälkeen ne kuivataan ulkoilmassa, tahi lämpösessä uunissa, taikka saunan lavolla.

Niin kuivatut jäkälät murenevat helposti jauhoiksi, jotka seulomalla saadaan roskista ja havun-neulasista eroitetuksi, ettei siitä sen isompaa olekkaan.

Jäkälä-leivästä

Jäkälä-jauhoista leivotaan leipää joko paljaaltansa taikka suurusjauhoilla sekoitettuna, ja leivät paistetaan hyvin lämmitetyssä uunissa.

Sopii kyllä juurenkin kanssa hapattamalla niistä leipää laittaa, jota muutamat pitävätkin parempana. Toiset taas ovat paremmaksi kiittäneet rieskattain eli hapattamalla leivotuita ohuita leipiä, kun vaan ovat hyvin paistetuiksi tulleet.

Saattaisi sakean jäkälä-vellinkin jauhoilla vastata ja leipoa. Happamen piimän taikka potakkapuuron kanssa saadaan jäkälä-jauhoista paljaaltansa maukasta leipää.

Jäkälä-vellistä.

Jos jäkälä-jauhoista hyvää velliä eli puuroa tahdotaan, niin pitää niitä keittää ja keittäissä hämmentää 3 eli 4 tiimaa. Niin tehtynä velli kyllä tulee maukasta, varsinkin jos sen annetaan jähtyä ja siihen sitte vähän maitoa sekoitetaan.

Ne jäkälälajit, joista sillä tavoin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa saadaan, ovat ne yleisesti kasvavat valkeat kangas-jäkälät ja toinen laji on se myöskin hyvästi tuttu liisteri-jäkälä, jota eri nimellä islannin-jäkäläksi sanotaan, niinkuin valkealla kangas-jäkälälläkin on toinen, poron- eli peuran-jäkälän nimitys.

Karvas maku liisterijäkälästä saadaan pois eroitetuksi, jos sitä lioitetaan lipiävedessä, yhdessä tahi useammassa, ja sen jälkeen muussa puhtaassa vedessä, että lipiän maku lähtee pois.

Lipiävettä ei kuitenkaan pidä tehdä kovin väkeväksi, sillä väkevä lipiävesi vähentää ruokavoimankin jäkälästä. Kannusta lipiätä neljälle tahi viidelle kannulle vettä tulee jo kyllin.

Niissä maissa, joissa jäkäliä on ruuaksi käytetty, ovat ne havaitut niin terveellisiksi, että kivuloisetkin ihmiset niistä usein ovat terveytensä jälleen saaneet. Sen tähden ei ollenkaan tarvitse kuunnella kaikenlaisia juoruja, joita ymmärtämättömät ihmiset ovat niiden terveellisyyttäkin vastaan nostaneet.

Jos joku oikein todella olisikin havainnut jäkälä-leivästä ei hyvin voivansa, niin onpa monta muutakin hyvää ja terveellistä ruokaa, jona erinäiset ihmiset, ei saata syödä.

Yksi ei saada syödä hapainta piimää, toinen ei voita, kolmas ei, suolakalaa, neljäs ei kalan mätiä, viides ei mansikoita, mutta siitä ei kuitenkaan muut kun hullut päätä, happamen piimän, voin, suolakalan, mädin ja mansikkain olevan terveydelle vahingollisia ruokia.

Ainakin kun Jumalan armosta jotain uutta on ihmiskunnan hyväksi keksitty, on pahahenki välikappaleillansa rientänyt sitä jos ei kokonansa tyhjäksi tekemään niin kuitenkin sen arvoa polkemaan. Niin kävi ennen potakkain eli perunain maahan tuotaissa, jonka vanhat ihmiset vieläkin” mustanevat, niin on se nyt jäkälä-leivänkin kanssa.

Kajaanissa Elokuussa 1857, E. Lönnrot.

1857-10-03 03.10.1857 Kuopion Sanomat no 40