Pieni masennus kuuluu elämään, jos siitä ei tule "isokummajainen" ja jatkuen pitkään sekä jos se ei ala aiheuttamaan muuta, esimerkiksi ahdistusta.
Tähän voisi kertoa ja purkaa itseään, jos tuntuu joskus pahalta, aina ei edes tiedä syytä siihen?
Tänä aamuna oli minulla sellainen. Meni monta, monta rivillistä suklaata, eikä oliskaan halunnut nousta sängystä. Ehkä kun on kylmää, ulkona ei aurinko yritäkään paistaa, postista ei tullu mitään kivaa, tilaama pieni kirja sekin oli jätetty postitoimistoon (naurettavaa, kun pitäis hakea) ja muita miehellä on isias ja on sen takia aikamoisessa kunnossa.
Tässä syitä, ehkä, miksi ei mieli olekaan nyt niin valoisa!
Mutta onneksi huomasin, että iltaa kohden olotila kohentui.
Tähän voisi kertoa ja purkaa itseään, jos tuntuu joskus pahalta, aina ei edes tiedä syytä siihen?
Tänä aamuna oli minulla sellainen. Meni monta, monta rivillistä suklaata, eikä oliskaan halunnut nousta sängystä. Ehkä kun on kylmää, ulkona ei aurinko yritäkään paistaa, postista ei tullu mitään kivaa, tilaama pieni kirja sekin oli jätetty postitoimistoon (naurettavaa, kun pitäis hakea) ja muita miehellä on isias ja on sen takia aikamoisessa kunnossa.
Tässä syitä, ehkä, miksi ei mieli olekaan nyt niin valoisa!
Mutta onneksi huomasin, että iltaa kohden olotila kohentui.
"Mutta, sellaista, elämä, on! :S
22.2.2010
Merkintä on julkinen ja kaikkien nähtävissä.