Tero-sedän Viikinkisima (hunajaviini /-kilju)

Tero-sedän ”Viikinkisima” on erinomainen vaihtoehto kiljulle tai rypäleistä väsätyille viineille.

Kauan aikaa sitten, hakivat viikingit voimaa ja urheutta suorittaakseen murhat ja raiskaukset asianmukaisella ja kulttuuriin vahvasti sidotulla tavalla. Tätä helpottamaan ja muutenkin bileitä varten, tehtiin simaa. ”Viikinkisima” on suhteellisen alkeellisen reseptin pohjilta väännetty Tero-sedän suoraviivaiseen muotoon. Karsitaan ylimääräiset koukerot pois ja keskitytään olennaiseen.

Tämä sopii ruokapöytään ja illanistujaisiin. Murhahommiin ja seksuaalirikoksiin en suosittele tämän voimalla ryhtymään. Niistä on tänä päivänä jälkiseurauksia.

17 grammaa sokeria, yhdessä litrassa vettä saadaan käymään yhdeksi prosentiksi etanolia.

Hunajassa taas on sokeria 80% kokonaispainosta.

Koulun matematiikalle saatiin viimein käytännön sovellus.

Lasketaan nopeasti, paljonko hunajaa tarvitaan 27 litran viikinkisimasetin tekemiseen, jos tavoitteena on 17% etanolipitoisuus.

En ota tässä nyt käymisen aloittamiseksi jäätyneitä marjoja tai karjun kuolaa, vaan ihan automarketeista löytyvää viinihiivaa (ota selvää käyttämäsi hiivan ”yläkuolokohta” ettei mene hunajaa hukkaan. Kuollut hiiva ei polta sokeria ja hunaja maksaa hunajaa)

Eli…. 17grammaa sokeria / litra vettä / 1% ja hunajan sokeripitoisuus on 80%

Tehdään 27 litraa ja 17% vahvuista

27x(17/80x100)x17=9754 grammaa hunajaa, eli karkeasti 10 kiloa

Tässä kohtaa ohjeistan ihmisiä toimimaan samalla lailla kuin itse toimin.. Hondurasilaista pullohunajaa saa kyllä kaupasta, mutta yleensä jossakin lähiseudulla asuu se paikallinen yrittäjä, jolla on hunajaa ja muita mehiläistuotteita. B-laatu (eli ”vähän visualisesti heikommin” kiteytynyt tavara) irtoaa yleensä kohtuuhalvalla (samaan hintaan kuin se Hondurasilainen sieltä automarketista) ja yrittäjä pääsee samalla eroon siitä varastosta. Simassa eroa ei ole koska hunajahan liuotetaan simaan ja muutetaan alkoholiksi. Tukemalla paikalliista, tukee omaa yhteisöään.

Mennään ohjeisiin:

- Pese käymisastia huolellisesti kaikista pöpöistä puhtaaksi.

- Kuuma vesi helpottaa hunajan liukenemista. Käytä tarpeeksi vettä sulatteluun. Lisää vettä kunnes pänikkä on halutussa nestemäärässä.

Seuraava vaihe on viikinkisiman ja muiden käymistuotteiden tekoon ”hyvä tietää” osastoa:

Sähkövatkain mukaan prosessiin ja vatkaa ilmaa hunajaliemeen. Liejun hapettaminen parantaa polttoprosessia ja on tarpeen, sillä sima käy hapettomassa tilassa (eli polttoaineet on saatava nesteeseen ennen kannen sulkemista) ja polttoaineena sokerin lisäksi on happi. Kunnolla vatkaimelle nesteestä pintaa rikki, niin neste tulee hyvin hapetetuksi. Tarkkaa aikaa tälle ei ole, mutta hetkinen siihen kannattaa uhrata.

- Hiivapaketin ohjeen mukaan, sekoita oikean lämpöiseen nesteeseen hiivat ja sulje kansi.

- Laita vesilukkoon vähän vettä ja odota. Viinihiivalla käyminen alkaa yleensä 24 h aikana ja se ensimmäinen kupla sieltä kyllä nousee ja sitten vauhti onkin varsin mittava sen aikaa, kun poltto on päällä

(Jotkut hiivat eivät lähde korkeilla sokerimäärillä polttamaan, vaan hiiva tukehtuu. Tällöin suosittelen laittamaan ensin reilun puolet sokerista ja sitten loput sokerit, toki nesteeseen liuotettuna, kun käymisprosessi osoittaa pieniä hidastumisen merkkejä)

Kun kuplinta lakkaa (tämä on kärsivällisen ihmisen hommaa) ehkä n. parin kolmen viikon päästä, peitä vesilukko peukalolla ja ravistele pänikkää. Päästä painetta pois astiasta varoen, ettei tavara pänikästä pääse pärskymään veskilukon kautta

Toista prosessi pari kertaa päivässä muutaman päivän ajan, kunnes olet saanut mielestäsi irti kaiken hiilidioksidin simasta. Hiilidioksidi vaikeuttaa hiivan vajoamista pohjalle ja sameuttaa valmista festarijuomaa. Hiiva myöskään ei maistu kovin hyvälle ja pullotettuun tavaraankin se jää lopulta sinne pohjalle, joten tämä vaihe kannattaa tehdä hyvin.

Hiilidioksidin poiston jälkeen, hiiva vajoaa pohjaan ja neste kirkastuu. Tämä tapahtuu nopeimmin viileässä tilassa, mutta kyllä tämä muutenkin tapahtuu.. Viikko siinä menee helposti, mutta odottaminen kannattaa.

Seuraavaksi simaan kajotaan kun se ei ole enää sameaa (eli pohja näkyy selvästi)

Tämä lepuuttaminen kannattaa tehdä niin että liemi on tarpeeksi korkealla, koska seuraava vaihe on lappoaminen eikä nestettä haluta enää yhtään häiritä.

Lappoa neste ulos sammiosta varoen pohjalla olevan hiivan pääsemistä mukaan seuraavaan astiaan.

Jos kaikki on mennyt kuin elokuvissa, liemi saadaan jo ensimmäisen lappoamisen jälkeen pullotukseen.

Tässä kohtaa voi tehdä jo laaduntarkkailua.. Kunnon kokki maistaa aina tuotoksiaan ja tässä kohtaa ei ole enää vatsa vaarassa.

Jos mukaan tulee sameutta, annetaan lapotun tavaran seistä kannella peitettynä vesilukon alla (ja hyvin ravisteltuna) vielä viikko ja lapotaan uudelleen.

Lopuksi pullotetaan ja säilytetään käyttöä varten. Nautitaan jääkaappikylmänä tai taskulämpimänä tilanteesta riippuen.

Yksi pullo pitää aina ottaa talteen vuosikertasiman tekemisen vuoksi ja laittaa siihen etiketti, josta ilmenee erän tiedot. (Oikeastihan tätä se puoli vuotta / vuosi kannattaa pullotettuna muutenkin pitää ennen nauttimista)

Esim:

Tero-sedän

Viking mjød

valgt utgave

I/II - 2021

17%

Tarjoiluehdotus:

Koska kyseessä on hunajasta valmistettu tuote, niin ainahan voi makua muutella, jos sellaista haluaa.

Sima on hunajasta johtuen kovin makeaa, vaikka sokeri onkin poltettu alkoholiksi. Näin ollen jo pänikän täytön yhteydessä, voi sekaan laittaa jotain hapanta viikinkiaikaan sopivaa tavaraa (Esimerkiksi raparperia) taittamaan makeutta.

Romantiikkaa arkeen… Mureaa paljain käsin teurastettua karhunlihaa, kylmää viikinkisimaa ja tämä tietysti himmeähkössä valaistuksessa.

Arjessa toimii myös illanistujaisissa varsin erinomaisesti.