Tero-sedän sokerikilju (Opiskelijan valkoviini)

Tero-sedän sokerikilju on vanhimpia kaikista klassikoista.

Lakimuutos vuonna 2018 poisti vääryyden, joka ennen pakotti heittämään sekaan yhden rusinan tai vaikka omenan viipaleen makua pilaamaan. Nyt tätä kerettiläisyyttä ei enää ole ja siksi ajaton klassikko palaa kotimaisiin ruokapöytiin alkuperäisenä.

Isot pojat joskus opettivat, että 17 grammaa sokeria, yhdessä litrassa vettä saadaan käymään yhdeksi prosentiksi etanolia.

Koska matematiikka on kaikkien puistokemistien ja kotikokkien ylin ystävä, nopea laskutoimitus seuraavin tiedoin:

Turbohiiva lupaa että se jaksaa pulputtaa tavaran 17% vahvuiseksi. (ota selvää käyttämäsi hiivan ”yläkuolokohta” ettei mene sokeria hukkaan. Kuollut hiiva ei polta sokeria)

Eli…. 17grammaa sokeria / litra vettä / 1%

Tehdään 27 litraa ja 17% vahvuista

27x17x17=7803 grammaa sokeria, eli karkeasti 8 kiloa

Mennään ohjeisiin:

- Pese käymisastia huolellisesti kaikista pöpöistä puhtaaksi.

- Kuuma vesi helpottaa sokerin sulamista. Käytä tarpeeksi vettä sulatteluun. Lisää vettä kunnes pänikkä on halutussa nestemäärässä.

Seuraava vaihe on kiljun tekoon ”hyvä tietää” osastoa:

- Sähkövatkain mukaan prosessiin ja vatkaa ilmaa sokeriliemeen. Liejun hapettaminen parantaa polttoprosessia ja on tarpeen, sillä kilju käy hapettomassa tilassa ja polttoaineena sokerin lisäksi on happi. Kunnolla vatkaimelle nesteestä pintaa rikki, niin neste tulee hyvin hapetetuksi. Tarkkaa aikaa tälle ei ole, mutta hetkinen siihen kannattaa uhrata.

- Hiivapaketin ohjeen mukaan, sekoita oikean lämpöiseen nesteeseen hiivat ja sulje kansi.

- Laita vesilukkoon vähän vettä ja odota. Viimeistään 24 h aikana sen ensimmäinen kupla sieltä nousee ja sitten vauhti onkin varsin mittava sen aikaa, kun poltto on päällä

(Jotkut hiivat eivät lähde korkeilla sokerimäärillä polttamaan, vaan hiiva tukehtuu. Tällöin suosittelen laittamaan ensin reilun puolet sokerista ja sitten loput sokerit, toki nesteeseen liuotettuna, kun käymisprosessi osoittaa pieniä hidastumisen merkkejä)

- Kun kuplinta lakkaa (tämä on kärsivällisen ihmisen hommaa) joskus viikon päästä tai vaikka myöhemminkin, peitä vesilukko peukalolla ja ravistele pänikkää. Päästä painetta pois astiasta varoen, ettei tavara pänikästä pääse pärskymään vesilukon kautta

- Toista prosessi pari kertaa päivässä muutaman päivän ajan, kunnes olet saanut mielestäsi irti kaiken hiilidioksidin kiljustasi. Hiilidioksidi vaikeuttaa hiivan vajoamista pohjalle ja sameuttaa valmista festarijuomaa. Hiiva myöskään ei maistu kovin hyvälle ja pullotettuun tavaraankin se jää lopulta sinne pohjalle, joten tämä vaihe kannattaa tehdä hyvin.

- Hiilidioksidin poiston jälkeen, hiiva vajoaa pohjaan ja neste kirkastuu. Tämä tapahtuu nopeimmin viileässä tilassa, mutta kyllä tämä muutenkin tapahtuu.. Viikko siinä menee helposti, mutta odottaminen kannattaa.

Seuraavaksi kiljuun kajotaan kun se ei ole enää sameaa (eli pohja näkyy selvästi)

Tämä lepuuttaminen kannattaa tehdä niin että liemi on tarpeeksi korkealla, koska seuraava vaihe on lappoaminen eikä nestettä haluta enää yhtään häiritä.

- Lappoa neste ulos sammiosta varoen pohjalla olevan hiivan pääsemistä mukaan seuraavaan astiaan.

Jos kaikki on mennyt kuin elokuvissa, liemi saadaan jo ensimmäisen lappoamisen jälkeen pullotukseen.

Tässä kohtaa voi tehdä jo laaduntarkkailua..

Jos mukaan tulee sameutta, annetaan lapotun tavaran seistä kannella peitettynä vesilukon alla (ja hyvin ravisteltuna) vielä viikko ja lapotaan uudelleen.

- Lopuksi pullotetaan ja säilytetään käyttöä varten. Nautitaan jääkaappikylmänä tai taskulämpimänä tilanteesta riippuen.

Yksi pullo pitää aina ottaa talteen vuosikertakiljun tekemisen vuoksi ja laittaa siihen etiketti, josta ilmenee erän tiedot.

Esim:

Tero-sedän

Gilberto édition sélectionnée

I/IV – 2021

17%

Tarjoiluehdotus:

Koska kyseessä on kovin ”tuore viini”, niin ainahan voi dekantoinnilla makua muutella, jos sellaista haluaa.

Voi ”juoda kiljua hienostuneesti”

Romantiikkaa arkeen… Hanhenmaksaa, vajaan vuorokauden dekantoitua kiljua ja tämä tietysti luonnon helmassa.

Arjessa tietenkin hanhenmaksan voi korvata grillimakkaralla ja ensimmäisen litran alas menemisen jälkeen, se dekantointikaan ei ole enää niin justiinsa...