Punavihreät kuplat

Nautin viikonloppuna Etelä-Suomen norsunluutornissani brunssiksi orgaanista sammenmätiä ja perulaisia ituja, kun iPhöne soi yllättäen. Soittaja oli vanha klubiystäväni Toffe von Ribbentrop-Guggenheim, joka kertoi mediassa kohistavan vaalien jälkeen jostain epämääräisistä punavihreistä kuplista. Eikä kukaan Punavuoren paikallisella Punkku & Kukkahattu -klubilla tiennyt, miten niitä valmistetaan. “Vad i helvete, Toffe?!” karjuin puhelimeen sofistikoituneesti. “Nu måste jag kocka, pentele!”

Tuloksena syntyi resepti. Eli punavihreät kuplat salaattipedillä. Kuplat koostuvat kahdesta eri värisestä massasta, kunnon taistolaisenpunaisesta ja cityvihreästä. Joku Kehä III:n ulkopuolinen pilkunviilaaja-heinäkenkä saattaisi väittää näiden olevan vain hassun värisiä lihapullia. Siihen nähden, että me täällä Suomen pääkaupungissa ollaan jo uudelleennimetty turistit travellaajiksi ja aamiainen brekuksi, otan vapauden kutsua näitä kupliksi. Jyväpuntit voivat lähettää valituksensa Karjala-seuraan. Tai Koff-seuraan. Mitä niitä nyt on. Kertoisin tässä yhteydessä myös musiikkisuositukseni ruuanlaiton oheen, mutta kuuntelen vain niin underground-humppaa, ettette kuitenkaan ole kuulleet siitä. Jos älppärihyllystäsi löytyy tiibetiläisten jakkien soidinlaulua, se käy oikein hyvin.

Aloitetaan vihreästä kuplamassasta. Silppua pinaatti, varhaissipuli ja vihreä paprika, visko ne kulhoon. Murskaa sekaan herneet samalla vimmalla kuin Keskusta murskasi Vasemmistoliiton hallitustoiveet. Sen jälkeen lisää 400 g jauhelihaa, desi korppujauhoja ja yksi kananmuna. Möyri käsilläsi massa niin rajusti sekaisin, että se muistuttaa SDP:n puheenjohtajan valintaa.

Seuraavaksi punainen kuplamassa, uuteen kulhoon. Kuori punajuuret, ja leikkaa tai raasta ne oman mielesi mukaiseen kokoon, joko pieneksi silpuksi tai pieniksi kuutioiksi. Toiset tykkäävät kuplissaan oudoista sattumista. Pilko punainen paprika pieneksi ja sekoita joukkoon, samoin jauheliha, muna ja korppujauhot. Lisää sekaan yksi tippa Blair’s Ultra Death -kastiketta tai muuta kovaa chilisoosia. Varovasti, punaisen massan kuuluu olla kipakkaa, muttei niin ärhäkän punaista että Brezhnevin haamu tunkee ruokapöytään osingoille. Vaivaa tämäkin taikina käsin sekaisin.

Seuraavaksi ota eteesi keltainen paprika. Kyseinen paprika ei edusta mitään poliittista kantaa. Osoita keltaista paprikaa sormella ja naura sille. Hah. Typerä epäpoliittinen paprika. Vie se ikävimmälle naapurillesi lahjaksi, vastakkainasettelun aika on nyt ohi. 

Kun palaat naapurisi luota, ala leikata tofusta about peukalonpään kokoisia kuutioita. Kuutioiden koko määrittää punavihreiden kuplien koon, koska tofu jemmataan näpsäkästi niiden sisään. Vihreässä ja punaisessa on siis perimmiltään paljon samaa. Tofu on myös siitä jännä, että se on jotakuinkin ruokamaailman Sote-uudistus: Ei se ketään oikeasti kiinnosta, mutta kai siitä jotain mieltä olisi hyvä olla. Ja tofusta tulee tähänkin ruokaan mukavasti jotain tuttua kaveripiirin väistämättömälle lakto-pesto-kopro-ovo-vegaanistillekin, kun kuplien päälipuoli on niin kovin lihaisaa. Kaikille pitää olla jotakin! Muuten tulee sitä mielipahaa.

Naksauta uuni lämpiämään 175 asteeseen. Nyt voidaankin aloittaa punavihreiden kuplien kokoamishommat. Lähimaastossasi tulisi olla punainen massa, vihreä massa, niitä pahuksen vaikeaselkoisia tofukuutioita, sekä uunipelti leivinpaperin kera. Kouraise vähän punaista massaa (tietenkin) vasempaan käteesi, ja muotoile siitä semmoinen jotakuinkin kuppia muistuttava. Paina sisälle tofukuutio. Sen jälkeen kouraise oikeaan tassuusi vihreää kuplamassaa ja paina se kupin kanneksi. Pyörittele sievä punavihreä kupla. Kunnia ja ylistys espressolle ja muille jumalille, ensimmäinen kupla on muodossaan! Sitten vaan jatkat samaan malliin, kunnes kaikki massat ja tofut on käytetty. Asettelet kuplia leivinpaperille nätteihin riveihin ja ihastelet edessäsi aukeavaa punavihreää maailmankuvaa. Aijai kun näyttää hyvältä. Tofua kaikessa sisällä.

Kunhan uuni on 175-asteinen ja kuplat on tuotettu, voit laittaa levyn uunin keskitasolle. Jos olet tosihifistelijä, ja kyllähän sinun pitäisi olla, jumalauta, digitaaliseen paistomittariin voi keihästää pari kuplaa ja laittaa mittarin hälyttämään 73 asteen sisälämpötilassa. Suunnilleen 15-20 minuuttia niillä uunissa kestää, vähän riippuen siitä onko sinulla perinteinen keskustalaispappauuni vai uusmuotinen kokoomusjuppiuuni. Persuista ei tässä yhteydessä mainita, kun heistä ja uuneista tulee niin oudot mielleyhtymät historiaan. Mainitsin kuitenkin. Sjutton också.

Sillä välin kun punavihreät kuplat tirisevät uunissa samaan malliin kuin ääntenlaskennassa, avaa punaviini valmiiksi, ja sitten ala valmistaa salaattia. Tämmöisen viherpunaisen salaatin voi valmistaa aika monella tapaa. Itse käytin rucolaa, koska se tulee taas 3 vuoden päästä muotiin ja pääsen sanomaan, että tykkäsin siitä ennenkuin se oli trendikästä. Ja cosmopolitan-salaattia, koska me täällä Stadissa olemme Vantaan ja Espoon maalaispitäjien ympäröimiä kosmopoliitteja. Sekä tietysti kirsikkatomaatteja, kun ne on kivan punaisia. Sitä varhaissipulia voi myös laittaa, jos jäi kuplista yli. Leikkaa tai revi kyseiset ruokatavarat omaa silmääsi miellyttäväksi ja asettele syviin lautasiin, lurauta varovasti vähän oliiviöljyä päälle. Jätä lautasen keskelle tilaa.

Kun paistomittari piippaa, ota kuplat pois uunista. Avaa ikkuna ja anna kuplien hengittää hetki raikasta kaupunki-ilmaa. Sen jälkeen asettele ruokailijoiden nälän mukainen määrä punavihreitä kuplia kunkin lautasen keskelle. 

Nyt on valmista! Punavihreitä kuplia salaattipedillä! Kannat lautaset pöytään ja lorauttelet punaviinin mongolialaisesta kristallista tehtyihin viinilaseihin. Edessäsi on semmoinen makunautinto, että jopa Helsingin kantakaupungin herrakansan edustajan tekee mieli ihan vähäsen salaa jytkytellä kuplille iloisesti. Jytkyti jytkyti, kohta hyppäätte masuun! Kanssaruokailijoille voit vielä toivottaa “Bon appétit”, tai jos asut jossain maalaiskylässä, hoidat saman paikallismurteella todeten “Haekko tuotahäntä ketsuppija?” Sitten syödään.