Vähän helvetin hyvä pulla

Ohje on Anna-Leena Härkösen keittokirjasta. Itse törmäsin siihen harrastuksen parissa, missä tapaa vanhempia maatalonemäntiä. Kun he kehuvat jotain, niin kuin tämän kanssa kävi, on syytä testata itsekin. Heissä on jotenkin keittotaito.

Itse ohje tulee Anna-Leenan "omasta suusta":

1) Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Katso ettei maito ole liian kuumaa, muuten hiiva ei toimi!

2) Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi, kaada hiivamaitoon ja lisää sitten mantelijauho ja vehnäjauhot. Älä mätä koko jauhomäärää heti taikinaan; voit lisätä niitä vielä sen jälkeen kun olet kaatanut joukkoon sulatetun voin. Taikina saa olla mukavan rasvaista, mutta ei liian rasvaista. Laita jauhoja oman arviosi mukaan; luota siihen, että tiedät itse millainen taikina on käteen sopivaa. Tiedän, että jätän sinut nyt tämän asian kanssa hyvin yksin, mutta en voi muuta. Pullan leipomiseen kuuluu tietty epävarmuus ja vaistoihinsa luottaminen.

3) Vaivaa taikina tasaiseksi ja kohota vähintään tunti pyyhkeen alla. Ota kohotetusta taikinasta paloja ja muovaa ne pyöreiksi (ei liian suuriksi!) pulliksi. Paina pulliin kolo keskelle ja asettele ne pellille leivinpaperin päälle. Kohota vielä puolisen tuntia. Voitele pullat kananmunalla.

4) Sekoita kolojen täyte seuraavasti: n.½-1 dl sulatettua voita ja 3 rkl sokeria. Mätä täyte koloihin ja ripottele päälle mantelilastuja. Viimeistele vaniljasokeripilvellä. Paista kymmenisen minuuttia 225 asteisessa uunissa. Vahdi pullia tarkasti; ne palavat hyvin helposti.

Toivon todella, että onnistut. Ellet onnistu, älä syytä minua vaan opettele kuuntelemaan sisäisiä tuntemuksiasi paremmin. (Lähde: Taikinaterapiaa, Anna-Leena Härkönen) 

Kuvaan en muotoillut taikinaa ohjeen mukaan, vaan oli testattava ohjeman "koko suomi leipoo" kieputus tekniikkaa. Hyvä konsti olikin, sillä siten voi kiertää muutaman korvapuustiin liittyvän sudenkuopan, kuten pullan kallistumisen.