Wanhan ajan jauhicyrpäkkä

Wanhan ajan jauhicyrpäkkä

Ruoan raaka-aineet eivät ole sattumaa, kyseessä on resepti jonka löysin jo edesmenneen isosetäni Raakkelin arkistosta. Kerrotaan, että resepti on saanut alkunsa Pohjois-Karjalassa noin 300 vuotta jKr. Jo tuohon aikaan pohjoisen olot olivat karut; ei purrut aura routaan, ei kirves ikihonkaan. Noihin aikoihin alueen asukkaat oppivat kuitenkin sekä kiipeily- että  metsästystaidon. Nuorukaiset opettelivat terottamaan keihäänsä ja harva se päivä heidän känsäisistä käsistään saattoi erottaa puun oksan painanteet. Nämä taidot edesauttoivat myöhemmin myös alueen ruokakulttuurin monipuolistumisessa.

* Pohjois-Karjalan laaksoissa, erityisesti Outokummun alueella, villijauhikanta laidunsi suurempana kuin koskaan. Luonnollista vihollista ennen ihmistä ei ollut ollut ja elintilasta laji taisteli ainoastaan saukon ja muhvelin kanssa. Nuori ja ylväs urosjauhi, jota kutsuttiin "Kalvaksi", oli melkoinen näky: korvat olivat kuin afrikanelefantilla, hampaat kuin piisamilla ja häntä tuuhea kuin tupaluuta. Painoa eläimellä oli laidunnusaikaan jopa toistakymmentä kiloa. Jauhi oli ollut liian viekas ihmiselle ennen keihään keksimistä. Metsästyksen keksimisen myötä ihmiset pääsivät kuitenkin oivallisen proteiinilähteen juurelle, jauhenlihan makuun. Vaikka tuotanto ja kasvatus on tänä päivänä keskitetty, saa jauhenlihaa edelleen lähes jokaisesta ruokakaupasta. Jauhenliha on kevyenä mureimmillaan, joten ---> Kypsytä 400gr kevyttä jauhenlihaa.

* Vaikka maa oli routainen ja arki ankeaa, oli toisinaan onnistuttu löytämään maaperästä joitakin herkullisia ja ravitsevia ravintopaloja, makarooneja. Löydöt olivat riittävän suuria saamaan hymyn pikkukoltiaisen kasvoille, mutta kuitenkin liian pieniä ravitsemaan kokonaista heimoa. Tällöin ihminen ymmärsi valjastaa toisen eläinlajin ruokaympyräänsä palvelemaan. Tämä eläin oli porsas, tuo nummien oiva töpselikärsä. Mahtavan kuononsa avulla makarooniporsas johdatti ihmiset myös suurten makaroonikätköjen äärelle.  Yhtäkkiä valinnanvaraa oli: vain maistuvimmat makaronit kerättiin talteen ja niin tehdään vielä tänäkin päivänä. ---> Keitä 200 gr tummaa makaronia.

* Tätä kirjoittaessani reseptin välistä putoaa aikalaiskuva tuon ajan Pohjois-Karjalasta: karu erämaa siintää kaukaisuuteen ja kuvassa tönöttää ainoastaan yksi puu. Se on ananaspuu. Puissa kiipeillessään uskaliaimmat heimolaiset tutustuivat myös puussa kasvaneeseen jötikkään, ananashedelmään. Ananashedelmän myötä resepti täydentyi nykyiseen muotoonsa, mutta tämän sanotaan tapahtuneen vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Miksi näin? Tuon ajan väki ei osannut aukaista ananasta päästäkseen kiinni sen maukkaaseen, hampaisiin tarttuvaan hedelmälihaan. Tämänkin ongelman on sanottu ratkaistun faunan avulla: Kanadanhanhien voimakas ja työperäinen muuttoliike Kanadasta Pohjois-Karjalaan n. 330 jKr avasi ananaksen salat myös ihmisille. Kanadanhanhien nokalle ananas kuin ananas antautuu välittömästi. (Teknologian kehityttyä on myös keksitty, että eroosio on kanadanhanhien nokkiman aiheuttamaa.) --> Pudota ananaspurkki joukkoon.

---> Sekoita annetut ainekset keskenään kulhossa ja mausta haluamallasi tavalla. Tarjoile saunakauhalla tuoreelle tyttöystävällesi ja nauti ilmeestä. 

Ei ole liioiteltua väittää, että tämä resepti ei ole pelkkä resepti, vaan se on jotain enemmän: kunnianosoitus ja kiitos alueemme eläimille.