finlandés
Raaka-aineet
| keitettyä kieltä | |
| keitettyä suolalaihaa ja muitakin hienoja lihaleikeleitä | |
| etikkakurkkua tai pikkelsiä | |
| Jäljitelty majoneesikastike | |
| 2 kpl | keitettyä munankeltuaista |
| 2 dl | paksua kermaa |
| vähän pikkelsin lientä | |
| 1/2 tl | sinappia |
| 1 tl | skokeria |
| 1/2 tl | suolaa |
Jaa resepti
Ohje
Historia: Suomalainen versio Jaakko Rahola kertoo “syötävien sanojen” luettelossaan: “Miksi sitten venäläinen salaatti on meillä nimeltään italiansalaatti? Voi hyvin kuvitella, että suomalaiset eivät ennenvanhaan halunneet syödä mitään, minkä nimi toi mieleen itänaapurit. Mutta Italia oli tunnettu ruokamaa, jonka herkut olivat hyvässä maineessa, joten tuntui turvalliselta nimetä salaatti italiansalaatiksi.” (kts. http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/s.html) Joten mennäänpä 1930-luvun Suomeen ja meidän Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon kirjoittamaan suomalaisen ruoanlaittokirjallisuuden perusteokseen nimeltä “Keitotaito”. Sen ensimmäinen painos on ilmeisesti julkaaistu 1932. Minulla on Buenos Airesissa painos vuodelta 1939. Kaittotaito sisältää kaikkiaan kolme “Italialaisen salaatin” ja yhden “Venäläisen salaatin ohjeen. Tarkastellaan ensin Raholaa uskoen, miten Koskimies ja Somersalo valmistivat “Italialaisen salaatin”.[br][br]Leikkeleet ja kurkku leikataan hienoiksi suikaleiksi ja sekoitetaan kaikki kastikkeeseen, joka valmistetaan siten, että munankeltuaiset hierotaan lusikalla hienoksi ja tasaiseksi, mausteet ja vatkattu kerma sekä vähän pikkelsinlientä lisätään. (Helmi Koskimies – Eva Somersalo "Keittotaito", 1939, Werner Söderström, Porvoo)[br][br]Tässä versiossa on siis vain kylmiä leikkeleitä ja ainoana vihanneksena on etikkakurkkua tai pikkelsiä.
