Venyvät juhlamenut

Joulunaikaan yritin kiertää kaukaa kaikki pikkujoulubuffeet. Ihan vaan siksi, että vaikka laatikot hyviä onkin, liika on liikaa. Ja miltä se joulupöytä sitten enää tuntuu, kun on samoja kinkkuja ja torttuja syöny jo neljä viikkoa.

SItten on laskiainen...kermapullia. Meinasin kyllä, että vasta sitten kun on käyty pulkkamäessä, otetaan kunnon satsi kaakaon kera, ei ennen.

Pääsiäisjuttujen teosta haaveilen, haluan kokeilla baba-leivontaa ja muuta perinteistä, jotta juhla tuntuis juhlalta.

Munkkeja syön vain vappuna, koska ne kuuluu vappuun ja munkinpaisto on miehen ja mun perinneurakka.

Ajattelen, että sillä tavalla ne vahvimmat muistot syntyy jälkipolvillekin.

No nyt Ruunebergin päivä :D. Tänään on miehen synttärit ja ajattelin kakun sijaan tarjota torttuja. Tein siis myönnytyksen :D, että sain kahdet kaloripommit kuitattua yhdellä iskulla. ;)

Tää on niin tätä nykypäivää, että Lontoo on muutaman tunnin päässä, Thaikeittiö on muuttanut koteihin ja joulukin alkaa jo juhannuksena.


Ei hyvää päivää. Ihan pilke silmäkulmassa kirjotan, ei tarvii ottaa niin vakavasti, mutta kertokaas, miltä teistä tuntuu tämä ilmiö.