Otan nyt keskustelun aiheeksi lasten kasvatuksen ja siihen liittyvät ongelmat näin isovanhemman ja toisen aikuisen näkökulmasta.
Olen itse sitä sukupolvea, jossa vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ja arvostettiin ja se opetettiin jokaiselle kotona. Tänä päivänä tuntuu, että kaikki tavat ja kunnioitus on kadonnut.
Lapset saavat tehdä mitä haluavat, puhua mitä sattuu, nimitellä ja jopa käydä käsiksi toisiin ihmisiin.
Vanhemmat eivät sano mitään, katsovat vain tai jos puutut asiaan, niin saat ilkeän katseen tai jopa kauhean parjaus ryöpyn.
Mistähän tällainen tapojen höltyminen johtuu ja miksei kukaan puutu asiaan? Koulussa opettajat eivät voi puuttua, ei ole valtuuksia, vanhemmat hyökkäävät päälle heti ja saat huomautuksen virkavirheestä ym.
Meidän isovanhempien on sovun nimissä oltava hiljaa ja tavallaan hyväksyttävä moinen käytös.
Itse olen puuttunut useasti julkisilla paikoilla asiattomaan käytökseen ja saanut tuta olevani vanha fossiili, jolle lasten tekemiset eivät kuulu.
Olen useasti kaivannut sitä vanhan hyvän ajan sparttalaista tapakulttuuria, jossa jokainen tiesi mikä on oikein ja mikä väärin.Mitä sai sanoa ja tehdä!
Tietenkin poikkeuksiakin on, hyvin kasvatettuja, kaunis käytöksisiä lapsia ja niitä on ilo katsella. Siitä kiitos kuuluu heidän vanhemmilleen.
Tässä yksi esimerkki toissa päivän kauppareissulta.
Äiti ja pari vuotias lapsi kulkivat edelläni kaupassa, leipähyllyn kohdalla lapsi työnteli sormensa alahyllyllä oleviin pakattuihin leipiin, ainakin 5-6:n ehti tehdä reiän, kunnes huomasi seuraavan kohteen. Sanoin äidille asiasta, jolloin hän totesi; Voi, voi, meidän muksulla on tänään vähän huono päivä. Lapselle hän ei sanonut asiasta mitään.Lapselle jäi käsitys, että näin voi menetellä ja se on oikein.
Toinen tapaus tulee ihan lähipiiristä. Äiti oli lapsiensa kanssa kylässä ja toinen heistä alkoi hakata tv:n ruutua legopalikalla, äiti ei tehnyt mitään, joten puutuin asiaan ja kielsin. Sillä seurauksella, että äiti loukkaantui ja ilmoitti, että minulla ei ole mitään oikeutta kieltää hänen lastaan. Siitä tulee estoja. Jäi ihmettelemään, mitähän sitten, jos olisi käynyt joku vahinko, mitähän estoja siitä olisi tullut ja kenelle?
Ottakaahan kantaa aiheeseen ja kertokaa omia näkemyksiänne asiasta.
Olen itse sitä sukupolvea, jossa vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ja arvostettiin ja se opetettiin jokaiselle kotona. Tänä päivänä tuntuu, että kaikki tavat ja kunnioitus on kadonnut.
Lapset saavat tehdä mitä haluavat, puhua mitä sattuu, nimitellä ja jopa käydä käsiksi toisiin ihmisiin.
Vanhemmat eivät sano mitään, katsovat vain tai jos puutut asiaan, niin saat ilkeän katseen tai jopa kauhean parjaus ryöpyn.
Mistähän tällainen tapojen höltyminen johtuu ja miksei kukaan puutu asiaan? Koulussa opettajat eivät voi puuttua, ei ole valtuuksia, vanhemmat hyökkäävät päälle heti ja saat huomautuksen virkavirheestä ym.
Meidän isovanhempien on sovun nimissä oltava hiljaa ja tavallaan hyväksyttävä moinen käytös.
Itse olen puuttunut useasti julkisilla paikoilla asiattomaan käytökseen ja saanut tuta olevani vanha fossiili, jolle lasten tekemiset eivät kuulu.
Olen useasti kaivannut sitä vanhan hyvän ajan sparttalaista tapakulttuuria, jossa jokainen tiesi mikä on oikein ja mikä väärin.Mitä sai sanoa ja tehdä!
Tietenkin poikkeuksiakin on, hyvin kasvatettuja, kaunis käytöksisiä lapsia ja niitä on ilo katsella. Siitä kiitos kuuluu heidän vanhemmilleen.
Tässä yksi esimerkki toissa päivän kauppareissulta.
Äiti ja pari vuotias lapsi kulkivat edelläni kaupassa, leipähyllyn kohdalla lapsi työnteli sormensa alahyllyllä oleviin pakattuihin leipiin, ainakin 5-6:n ehti tehdä reiän, kunnes huomasi seuraavan kohteen. Sanoin äidille asiasta, jolloin hän totesi; Voi, voi, meidän muksulla on tänään vähän huono päivä. Lapselle hän ei sanonut asiasta mitään.Lapselle jäi käsitys, että näin voi menetellä ja se on oikein.
Toinen tapaus tulee ihan lähipiiristä. Äiti oli lapsiensa kanssa kylässä ja toinen heistä alkoi hakata tv:n ruutua legopalikalla, äiti ei tehnyt mitään, joten puutuin asiaan ja kielsin. Sillä seurauksella, että äiti loukkaantui ja ilmoitti, että minulla ei ole mitään oikeutta kieltää hänen lastaan. Siitä tulee estoja. Jäi ihmettelemään, mitähän sitten, jos olisi käynyt joku vahinko, mitähän estoja siitä olisi tullut ja kenelle?
Ottakaahan kantaa aiheeseen ja kertokaa omia näkemyksiänne asiasta.
17.6.2009
Merkintä on julkinen ja kaikkien nähtävissä.