Tässä yksi runo laulettuna: http://www.sonicfactory.fi/juhaknaappila/Nyt.aif Ps. Sivun avautumiseen menee 10-20 min. Älkää välittäkö rumpujen "kolinasta", pitää pikkasen hioa. Loppusoolo on hyvä, vaikka itse sanonkin! :-)
Ville K,
Pulloposti-idea on minuakin viehattanyt. Lasipullo voi menna rikki, mutta muovipulloa ei varmaan kukaan poimeisi, ainakaan rannalta roskien seasta. Sen voisi myos joku merenelain nielaista.
Toisaalta lasipullo - jos se laitetaan avomerella voi kestaa hyvinkin- ja jos se rikkoutuu, se menee sirpaleiksi ja hioutuu aika nopeasti pehmeiksi siruiksi.
Hmm, kannattaisi ehka valita erikoisen nakoinen pullo tai sitten pakata se jotenkin erikoisesti.. etta joku sen huomaisi...?
Toinen tapa, miten laittaa jotain nimettomasti eteenpain on, mita tein Ruotsissa kerran, annoin jouluna ikonin , johon kirjpoitin taakse (siis tietenkin ruotsiksi silloin) siunauksia vuodelle, mutta ehdoksi laitoin, etta seuraavana vuonna saajan oli annettava se eteenpain ja seuraavan saajan myos ...jne
Ihme kylla, kahdenkymmenen vuoden jalkeen luin artikkelin ikonista, siis se vielakin kiertaa. Ja toivottavasti myos siunaa saajiansa...
Mukavaa, kun täällä keskusteluissa pyörii edelleen useita minun aloittamiani ketjuja :) Vaikken ole tänne kiireitteni vuoksi ehtinyt, lupaan kyllä parantaa tapani.
Mukavaa, kun täällä keskusteluissa pyörii edelleen useita minun aloittamiani ketjuja :) Vaikken ole tänne kiireitteni vuoksi ehtinyt, lupaan kyllä parantaa tapani.
Kokkilaiset ovat kirjoittaneet useaankin keskusteluun kivoja runoja. Etenkin tuo Teyan lyhyt ja ytimekäs keinu"runo" jaksaa hymyilyttää. :D
Mie kirjottelen ite vähän ehkä synkeämpimielisiä runoja, vaikken millään tapaa masentunut olekaan. Minkä ikäisinä muut kotikokkilaiset ovat kiinnostuneet runoudesta? Ite alottelin raapustelemaan pidempiä runoja siinä 13 vuoden iässä.
tässäpä yksi esimerkki:
IKIYÖN ALTTARILLA
Läpi sateen ja sumun taivallan
kannan mukanani valtikkaa
puiden suojassa
perimmässä kolossa
kyyryssä hiljaa hyväilee
tulimyrsky sokaisee,
maailma vuotaa laidaltaan
yksi hopeinen helmi kämmenellä
-siirtyy musta kuu radaltaan
Itse taisin kirjoittaa ensimmäiset runoni lukiossa. Toden teolla hurahdin runoihin vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Tapanani oli aikaisemmin kirjoitella runoja ja antaa niitä tuttaville ja ventovieraillekin ihmeteltäviksi. Nykyään en juurikaan levittele runojani muille vaan ne syntyvät useimmiten rinta rinnan päiväkirjaa kirjoittaessani - tai ainakin päätyvät siihen ennemmin tai myöhemmin. Runoilen nykyisin harvakseltaan ns. "pöytälaatikkoon" mutta useimmiten aikani meneekin runojen lukemiseen kuin niiden kirjoittamiseen.
Ai niin, ja koskaan en ole tainnut kirjoittaa riimiteltyä runoa - tai en ainakaan tunnusta ;)
Vietimme ystäväni kanssa iltaa mökillä hyvän ruoan ja musiikin merkeissä ja päädyimme keskustelun versoiltua joka suuntaan juttelemaan runoista. Ystäväni kertoi minulle yhden runon ja minä puolestani kerroin hänelle runon, jonka satuin tuolloin muistamaan:
Unet, joita me emme muista,
ovat vapaita lintuja,
joiden lento mittaa mielen taivasta
kevyin, huomaamattomin siiveniskuin.
Jaakko Hämeen-Anttila
Koska ystäväni on suomenruotsalainen ja hänen suomen kielen taitonsa ei ole - ainakaan hänen mukaansa - yhtä hyvä kuin minun ruotsini, annoinkin hänelle tehtäväksi kääntää runon toiselle kielelle. Vastaavasti sain häneltä myöhemmin runon, joka oli kirjoitettu ruotsiksi, ja joka oli tehnyt häneen vaikutuksen jo useita vuosia sitten:
Vingen
Vi går alla omkring med en vinge
som vi inte kan flyga med
som blir till en börda för oss
som vi måste smyga med.
Vi hade nog alla kunnat flyga
om inte alla självutnämnda:
vicevärdar
poliser, skolmästare
Och alla dom praktiska, taktiska
nitiska, kritiska
anemiska, akademiska
felfinnarna med pekpinnarna
hade sagt:
Du kan väl inte flyga!
Håll dig på marken din envingade jävel!
Och drömmer du ens om att våga
med ett enda vingslag, prova din flygförmåga
så tar vi din vinge en dag!
Vi går alla omkring med en vinge,
En dröm, en längtan, en sång.
Tänk om våra vingar finge flyga tillsammans en gång!
Om du ser en vinge
flaxa över taken
ska du inte springa hem och bli nervös
Du ska bara stanna
och begrunda saken
och sen tänka:
där är en som sluppit lös!
Kent Andersson: Vingen
Käänsin runon itse sekä englanniksi että suomeksi vaikka en mikään kääntäjä olekaan:
Wings
We all go around with wings
that we can't fly with
that become a burden for us
that we have to sneak with.
We could have flown
if all self-nominated: landlords
police, schoolmasters
And all those practic, tactic,
fundamentalist, critic,
anemic, academic
fault-finders with pointers
wouldn't have said:
You can't fly!
Hold yourselves on the ground, you one winged devils!
And if you even dare to dream
with one wing flap
test your flying skills
we take your wings one day.
We all go around with wings,
dreams, longings, songs.
Think if our wings could fly together once!
If you see wings
flapping on the roof
you shouldn't run home and get nervous.
You just need to stay
and think about it
an then think:
there's one who has become free!
Siivet
Kuljemme kaikki ympäriinsä siivin,
joilla emme voi lentää,
joista tulee meille taakka,
jonka kanssa joudumme hiipimään.
Olisimme pystyneet lentämään,
jos kaikki itsenimitetyt: isännöitsijät,
poliisit, koulumestarit
Ja kaikki ne käytännölliset, taktiset,
kiihkoilijat, kriittiset,
aneemiset, akateemiset
vianetsijät karttakeppeineen
eivät olisi sanoneet:
Te ette voi lentää!
Pysykää maassa, yksisiipiset pirut!
Ja älkää edes kehdatko unelmoida
yksin siiveniskuin
kokeilevan teidän lentotaitoanne
tai viemme siipenne jonain päivänä,
Kuljemme kaikki ympäriinsä siivin,
unelmin, kaipauksin, lauluin.
Ajattele, jos meidän siipemme saisivat lentää kerran yhdessä!
Jos näet siipien
iskevän katolla,
ei sinun pidä juosta kotiin ja hermostua.
Sinun pitää vain jäädä
ja miettiä asiaa
ja sitten ajatella:
tuolla on yksi, joka on päässyt vapaaksi!
Ainakin tuo suomenkielinen käännös ontuu mielestäni hieman ja sitä pitää vielä kehitellä lisää. Ajattelin laittaa tuon runon kolmella kielellä kirjoitettuna pullopostina kunhan seuraavan kerran käymme ystäväni kanssa melomassa kajakeilla saaristossa. Olin jo varautunut lähettämään postia viime melontaretkellämme mutta olin ajattelemattomuuttani varannut mukaan tyhjän viinipullon postin lähettämiseksi ja ystäväni huomautti minua, kuinka lasinen viinipullo voisi särkyä jonnekin rannalle, missä sekä ihmiset että eläimet saattaisivat vahingoittaa itsensä rikkoutuneeseen lasiin. Se oli hyvä huomio, kas kun en itse tullut sitä ajatelleeksi. Viisastuneempana (luulisin?) aionkin käyttää tarkoitukseen paremmin sopivaa muovipulloa. Ekologisesti tiedostavassa mielessä tämän voi tietysti nähdä tarpeettomana ympäristön ja luonnon roskaamisena. Toisaalta tähän liittyy se romanttinen puoli, joka minuun erityisesti vetoaa, että jonain päivänä, kenties kaukana tulevaisuudessa, kun minusta aika jättää, joku löytää pullon ja sen sisältämän kirjeen vaikuttuen ja koskettuen löydöstään.
Tykkäätkö huonoa Ville jos minäkin yritän kääntää runoa suomeksi? Olisi hauska nähdä kaksi suomennosta, miten en eroavat toisistaan. Yritin olla lukematta sinun suomennostasi, joten en voi matkia sinun käännöksiäsi.
Tykkäätkö huonoa Ville jos minäkin yritän kääntää runoa suomeksi? Olisi hauska nähdä kaksi suomennosta, miten en eroavat toisistaan. Yritin olla lukematta sinun suomennostasi, joten en voi matkia sinun käännöksiäsi.
Päinvastoin, minähän tykkään vain hyvää :-) Sillä minä runon tänne laitoinkin, että joku voisi antaa käännöksistä palautetta tai esittää oman versionsa. Luulenpa, Mustikka, että sinun käsissäsi runo saa siivet ;)
Virhe
One fine body…
Pulloposti-idea on minuakin viehattanyt. Lasipullo voi menna rikki, mutta muovipulloa ei varmaan kukaan poimeisi, ainakaan rannalta roskien seasta. Sen voisi myos joku merenelain nielaista.
Toisaalta lasipullo - jos se laitetaan avomerella voi kestaa hyvinkin- ja jos se rikkoutuu, se menee sirpaleiksi ja hioutuu aika nopeasti pehmeiksi siruiksi.
Hmm, kannattaisi ehka valita erikoisen nakoinen pullo tai sitten pakata se jotenkin erikoisesti.. etta joku sen huomaisi...?
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Ihme kylla, kahdenkymmenen vuoden jalkeen luin artikkelin ikonista, siis se vielakin kiertaa. Ja toivottavasti myos siunaa saajiansa...
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
(tu)
welcome back!
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Mie kirjottelen ite vähän ehkä synkeämpimielisiä runoja, vaikken millään tapaa masentunut olekaan. Minkä ikäisinä muut kotikokkilaiset ovat kiinnostuneet runoudesta? Ite alottelin raapustelemaan pidempiä runoja siinä 13 vuoden iässä.
tässäpä yksi esimerkki:
IKIYÖN ALTTARILLA
Läpi sateen ja sumun taivallan
kannan mukanani valtikkaa
puiden suojassa
perimmässä kolossa
kyyryssä hiljaa hyväilee
tulimyrsky sokaisee,
maailma vuotaa laidaltaan
yksi hopeinen helmi kämmenellä
-siirtyy musta kuu radaltaan
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Ai niin, ja koskaan en ole tainnut kirjoittaa riimiteltyä runoa - tai en ainakaan tunnusta ;)
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Hieno runo!
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
väärässä paikassa
väärään aikaan
kun tahtoisin
pyyhkiä
poskeltasi kyyneleen
oikeassa paikassa
oikeaan aikaan
~ mag-morsian
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kaunis runo, mag-morsian. Juuri nyt tahtoisin olla kyyneleenpyyhkijä minulle tärkeälle ihmiselle. Jos vain olisin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Unet, joita me emme muista,
ovat vapaita lintuja,
joiden lento mittaa mielen taivasta
kevyin, huomaamattomin siiveniskuin.
Jaakko Hämeen-Anttila
Koska ystäväni on suomenruotsalainen ja hänen suomen kielen taitonsa ei ole - ainakaan hänen mukaansa - yhtä hyvä kuin minun ruotsini, annoinkin hänelle tehtäväksi kääntää runon toiselle kielelle. Vastaavasti sain häneltä myöhemmin runon, joka oli kirjoitettu ruotsiksi, ja joka oli tehnyt häneen vaikutuksen jo useita vuosia sitten:
Vingen
Vi går alla omkring med en vinge
som vi inte kan flyga med
som blir till en börda för oss
som vi måste smyga med.
Vi hade nog alla kunnat flyga
om inte alla självutnämnda:
vicevärdar
poliser, skolmästare
Och alla dom praktiska, taktiska
nitiska, kritiska
anemiska, akademiska
felfinnarna med pekpinnarna
hade sagt:
Du kan väl inte flyga!
Håll dig på marken din envingade jävel!
Och drömmer du ens om att våga
med ett enda vingslag, prova din flygförmåga
så tar vi din vinge en dag!
Vi går alla omkring med en vinge,
En dröm, en längtan, en sång.
Tänk om våra vingar finge flyga tillsammans en gång!
Om du ser en vinge
flaxa över taken
ska du inte springa hem och bli nervös
Du ska bara stanna
och begrunda saken
och sen tänka:
där är en som sluppit lös!
Kent Andersson: Vingen
Käänsin runon itse sekä englanniksi että suomeksi vaikka en mikään kääntäjä olekaan:
Wings
We all go around with wings
that we can't fly with
that become a burden for us
that we have to sneak with.
We could have flown
if all self-nominated: landlords
police, schoolmasters
And all those practic, tactic,
fundamentalist, critic,
anemic, academic
fault-finders with pointers
wouldn't have said:
You can't fly!
Hold yourselves on the ground, you one winged devils!
And if you even dare to dream
with one wing flap
test your flying skills
we take your wings one day.
We all go around with wings,
dreams, longings, songs.
Think if our wings could fly together once!
If you see wings
flapping on the roof
you shouldn't run home and get nervous.
You just need to stay
and think about it
an then think:
there's one who has become free!
Siivet
Kuljemme kaikki ympäriinsä siivin,
joilla emme voi lentää,
joista tulee meille taakka,
jonka kanssa joudumme hiipimään.
Olisimme pystyneet lentämään,
jos kaikki itsenimitetyt: isännöitsijät,
poliisit, koulumestarit
Ja kaikki ne käytännölliset, taktiset,
kiihkoilijat, kriittiset,
aneemiset, akateemiset
vianetsijät karttakeppeineen
eivät olisi sanoneet:
Te ette voi lentää!
Pysykää maassa, yksisiipiset pirut!
Ja älkää edes kehdatko unelmoida
yksin siiveniskuin
kokeilevan teidän lentotaitoanne
tai viemme siipenne jonain päivänä,
Kuljemme kaikki ympäriinsä siivin,
unelmin, kaipauksin, lauluin.
Ajattele, jos meidän siipemme saisivat lentää kerran yhdessä!
Jos näet siipien
iskevän katolla,
ei sinun pidä juosta kotiin ja hermostua.
Sinun pitää vain jäädä
ja miettiä asiaa
ja sitten ajatella:
tuolla on yksi, joka on päässyt vapaaksi!
Ainakin tuo suomenkielinen käännös ontuu mielestäni hieman ja sitä pitää vielä kehitellä lisää. Ajattelin laittaa tuon runon kolmella kielellä kirjoitettuna pullopostina kunhan seuraavan kerran käymme ystäväni kanssa melomassa kajakeilla saaristossa. Olin jo varautunut lähettämään postia viime melontaretkellämme mutta olin ajattelemattomuuttani varannut mukaan tyhjän viinipullon postin lähettämiseksi ja ystäväni huomautti minua, kuinka lasinen viinipullo voisi särkyä jonnekin rannalle, missä sekä ihmiset että eläimet saattaisivat vahingoittaa itsensä rikkoutuneeseen lasiin. Se oli hyvä huomio, kas kun en itse tullut sitä ajatelleeksi. Viisastuneempana (luulisin?) aionkin käyttää tarkoitukseen paremmin sopivaa muovipulloa. Ekologisesti tiedostavassa mielessä tämän voi tietysti nähdä tarpeettomana ympäristön ja luonnon roskaamisena. Toisaalta tähän liittyy se romanttinen puoli, joka minuun erityisesti vetoaa, että jonain päivänä, kenties kaukana tulevaisuudessa, kun minusta aika jättää, joku löytää pullon ja sen sisältämän kirjeen vaikuttuen ja koskettuen löydöstään.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
Päinvastoin, minähän tykkään vain hyvää :-) Sillä minä runon tänne laitoinkin, että joku voisi antaa käännöksistä palautetta tai esittää oman versionsa. Luulenpa, Mustikka, että sinun käsissäsi runo saa siivet ;)
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.
säteet lämmittävät
nenänpäähäni
auringonpilkkuja
sytyttävät loisteet
sinisiin silmiin
käteni hapuilevat
nousevasta maan
nukkaa
kohottaa kohti
korkeaa taivasta
tuuli laulaa
iholtani
talvipuuteria
kuljettaa pois
syksyn taakse
virtaa virtaa
aikaa lävitsemme
katsomme
lapsemme
nousua
uuteen kevääseen
~ mag-morsian, 7. 5. 2010.
Kuvat päivittyvät heti, kun suljet tämän lisäysnäkymän kuva-napista.